Matkalla Twitterin ihmeellisessä maailmassa

"Onko äiti taas Twitterissä?" Olen kuullut tuon lauseen useamman kerran 5-vuotiaan tyttäreni suusta viimeisen parin viikon aikana. Ei voi kuin hymyillä, vaikka uskon, että se on lähipiirissäni kääntymässä pikkuhiljaa ärtymyksen puolelle. Osaanko puhua enää mistään muusta kuin seuraajien hankkimisesta tai siitä mistä tänään twiittaisin? Mietin kuumeisesti ketä saisin vielä seuraamaan meitä tai mistä löytäisin hyvän kuvan tai jutun twiitattavaksi. Olen siis koukussa.

@TravelKisses Twitterissä

Kaikkien aikojen Twitter-kampanja

Kotitehtävää varten meidät jaettiin neljään ryhmään ja jokaisen ryhmän piti valloittaa Twitter! Eli perustaa ryhmälle oma Twitter-tili ja tehdä siitä mahdollisimman arvokas. Sisällön piti liittyä jotenkin matkailun, vapaa-ajan tai elämystalouden toimialoihin. Rahaa saisi käyttää maksimissaan 10USD ja kaikkien eri nettityökalujen hyödyntäminen olisi sallittua. Kilpailun voittaisi se ryhmä, jonka tili olisi twaluella mitattuna arvokkain. 

Meidän @TravelKisses-tiimi - Kikka, Sari, Minna, Aija, Kaisa ja minä - onnistui täydellisesti! Valittiin tilin teemaksi suukot ja matkustaminen. Tarkoituksena oli hankkia seuraajia twiittaamalla kuvia ja linkkejä upeista paikoista ympäri maailmaa, jossa voisi vaikka suudella. Lisäksi toivottiin seuraajien twiittaavan omia vinkkejään meille. Uskottiin, että yksityisten ihmisten lisäksi saadaan seuraajia matkailuyrityksistä ja lentoyhtiöistä - niitä lähdettiin tavoittelemaan! Onnistuttiin aiheen valinnassa mielestäni erittäin hyvin. Se ei rajannut meitä liikaa, vaikka aluksi ajateltiin sen koskevan vain kotimaan ja lähiseudun matkailua. Twitter on pullollaan erilaista matkailuteemaa, mutta se tavallaan kääntyi meidän voitoksi. Seuraajia ja kumppaneita alkoi jo löytyä muutaman harjoittelukerran jälkeen.

Heti ensimmäisestä hetkestä päätettiin tehdä tästä kaikkien aikojen Twitter-kampanja ja se toimi! Jokainen osallistui omalla panoksellaan - twiittasi, kommentoi, keräsi seuraajia, seurasi twalueta, luki ohjeita, hankki lisää tietoja, postasi linkkejä ja taas twiittasi, kommentoi ja seurasi twalueta. Miten kuusi melkein toisilleen vierasta ihmistä voi sulautua niin helposti yhdeksi tiimiksi yhden aloituspäivän aikana? Se tuntui uskomattomalle, sillä kukaan ei voinut tietää toisen tapaa toimia, kiinnostusta asiaan tai kuinka aikoo tähän projektiin osallistua. Jokainen löysi helposti oman paikkansa ja Google+ toimi mainiona välineenä yhteydenpitoon ja tietojen jakamiseen. Lisäksi pidettiin viikottain Hangouts-ilta, jolloin oltiiin kaikki paikalla online.

Kilpailun kohokohta taisi olla Kikan Uudessa-Seelannissa kanoottiretkellä ottama valaskuva, jonka hän twiittasi eräänä aamupäivänä meidän tilille. Lonely Planet retwiittasi sen edelleen 1,5 miljoonalle seuraajalleen ja sitten sitä twiittiä jaettiin eteenpäin. Koettiin hetki Twitter-maailman valokeilassa!

Valas-twiitti. Kuva by Kirsti Lähteenmäki.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

Jälkikäteen on aina hyvä viisastella. Miksi tehtiin niin tai näin? Mielestäni onnistuttiin kokonaisuutena todella hyvin. Ainoa mikä jäi ehkä kaivelemaan oli se 10 taalan käyttö ja kepulikonstit. Ei ehkä kuitenkaan uskallettu riskeerata tai heittäytyä ihan täysillä mukaan, vaan jäätiin sitten pohtimaan sääntöjä, oikeita keinoja ja seuraavaa viikkoa. Ehkä mielipiteitä oli liikaa eikä osattu sitten tarrautua oikeaan valintaan. Olisi pitänyt vieläkin rohkeammin tehdä päätöksiä ja hankkia varmaa tietoa. Useaan otteeseen keskusteltiin rahasta, mutta ei löydetty sille tarpeeksi arvokasta käyttöä. Muutama asia opittiin kantapään kautta, joten suurin rohkeus heittäytymiseen ehkä jäi ja halutiiin sitten "pelata" varman päälle. Seuraajia ja mainontaa rahalla olisi voinut hankkia, mutta Twitterin säännöt kielsivät maksullisten seurattavien hankkimisen eikä uskottu, että mainonnalla kuitenkaan voitetaan mitään näin lyhyessä ajassa. Vaikea sanoa, oltiinko väärässä vai ei.  

Kepulikonsteja olisi pitänyt kokeilla enemmänkin. Muutamia pieniä konsteja onnistuttiin seuraajissa/seurattavissa tekemään, mutta tälläisessä kuitenkin "leikkimielisessä" kisassa olisi ollut hauska onnistua jossain kunnon keinottelussa :). Ilkan briifauksessa olisi pitänyt osata lukea tarkemmin rivien välistä tai esittää sallituista keinoista kysymyksiä,  mutta ne tulivat vasta sitten paljon myöhemmin mieleen.

Mitä opin Twitteristä?

Olin kauhusta kankea Ilkan ilmoittaessa uusimmasta kotitehtävästä. Siis minäkö twiittaisin tai ymmärtäisin siitä yhtään mitään? Sen verran olin valmistautunut sosiaalisen median kurssille, että olin avannut itselleni Twitter-tilin, lukenut oppaan vasta-alkajille ja hankkinut seurattaviakin, mutta silti koko asia tuntui minusta #- ja @-viidakolle. Kuka nyt pystyisi 140 merkillä kertomaan yhtään mistään järkevästi ja kuka sitä sitten haluaisi edes lukea tai vastata minulle?

En olisi ikinä uskonut kuinka koukuttavaa ja hauskaa twiittaaminen voi olla. Uskon, että tälläinen ryhmätili helpotti twiittaamisen aloittamista ja kynnys twiittien tekemiseen oli alhaisempi kuin omalla henkilökohtaisella tilillä. Ryhmän henki oli myös koko ajan erittäin hyvä ja kannustava, joten virran mukana oli helppo mennä. Oli hauska seurata myös muiden twiittauksia, miten niihin reagoitiin ja miten saatiin uusia seuraajia mukaan. Tuskin olisin jaksanut samalla intesiteetillä seurata esimerkiksi oman tilini tapahtumia.

Itse tilin arvo ja sen kasvattaminen jäi minulle vielä osittain pimeyden varjoon. Suurin vaikutus tuntui olevan seurattavien ja seuraajien suhteella, mutta twiittien, uudeelleentwiittausten ja suosikkien osuudella ei tuntunut olevan juurikaan merkitystä. Tai ei ainakaan löydetty ihan sitä suurinta "ahaa"-elämystä. Ehkä Twitter ei haluakaan paljastaa tarkkaa tapaa arvon laskemiseen.

Mielestäni kilpailu oli mahtava tapa tutustua Twitterin ihmeelliseen maailmaan. Huomasin kuinka helposti sen matkaan uppoutuu ja kuinka paljon siihen saa käytettyä aikaa. Kynnys oman tilin käyttämiseen on poistunut, vaikka minusta tuntuu, että ystäväpiirini ei ole vielä löytänyt Twitteriä. Kuka minua seuraisi ja kenelle twiittaisin? Toki maailma on täynnä twiittajia ja ennen kaikkia mielenkiintoisia aiheita! Pahin koukuttautuminen loppui - perheeni onneksi - kilpailun päättymiseen, mutta uskon, että tulen nyt aktiivisesti seuraamaan mitä Twitterissä tapahtuu ja ennen kaikkea uskallan lähestyä sitä nyt ihan uudesta näkökulmasta. Kiitos Ilkan kilpailun ja tämän mahtavan @TravelKisses-tiimin :)